Biografiaa | Säveltämisestä | Biisit | Yhteydet

ARIN ITSENSÄ KERTOMANA

Niin pitkälle kuin jaksan muistaa, biisit ovat syntyneet joko sointuriffien tai jonkin introlurituksen innoittamana. Vähän myöhemmin tuli myös opeteltua toinen tapa eli valmiin tekstin säveltäminen. Muistelen että ensimmäinen tällainen teos taisi olla sävelletty J. R. Tolkienin kirjassa -Silmarillion- esiintyneeseen ”Kulkijan lauluun”.

Siinä sivussa tuli kopioitua Jukka Säterin aiemmin samaan henkeen säveltämää toista kappaletta mistä sain Jukalta myös hieman palautetta, mutta ottaen huomioon finnisen naamani ja iän jota se edusti, hän antoi asian olla.

Mutta kyllä ne biisit noista riffeistä edelleen lähtee. Kitaralla veivatessa kun sopiva fiilis sattuu päälle niin sitä hakee jo muutenkin jotain jatkoa niille parille kolmelle soinnulle joita on jo veivannut sormet rakoilla. Joskus homma onnistuu, joskus ei. Jos ei lähe niin kannattaa jo luotu riffi tallentaa niin että sen voi myöhemmin kaivaa uuteen käsittelyyn.


Kaikki ideat laitetaan talteen!

Jos nuppi säteilee niin että ideoita suorastaan tulvii, kannattaa kaikki kirjoittaa heti ylös, siitäkin huolimatta että voi tulla pari kolmekin erilaista vaihtoehtoa. Niitä voi myöhemmin rauhassa vertailla, mutta silloin kun luomisvimma on päällä ei kannata jäädä säätämään.

Antaa tulla kaikki mitä on tullakseen. Se luomisvire voi olla mennyttä seuraavassa hetkessä. Siihen ei tarvita kuin ulko-oven kolahdus ja hätäinen kyssäri: ’Ei mitään hätää mut onks meillä jotain sammutinta tai sellasta?’ -Ei ole herkkua ei.

OIKEITA TAPOJA ON MONIA

Toisinaan sävellän käyttäen kiipparia. Silloin melodia ja sointuriffit tulevat käsikädessä, muotoutuen lopulta teemaksi jonka päälle voi kirjoittaa lyriikan. Olen enempi kosketinsoittaja joten säveltämisen työkaluna sen luulisi olevan vahvempi mutta ei; käytän sekä kitaraa että kiipparia aika sattumanvaraisesti, kumpi nyt sattuu olemaan käsillä.

Joskus biisit syntyvät matkoilla, ensin tekstinä ja sitten melodia ja soinnut perässä. Kun sopiva tunnelma tulee, kannattaa tarttua kynään ja yrittää ainakin kuvata ajatuksensa vaikka niitä ei heti saisikaan taipumaan runoriimiin tai laulutekstiksi. Tärkeintä on tallentaa se fiilis, siihen voi sitten tarttua myöhemminkin kun on se punainen lanka jota seurata.

JUURI PERUSASIAT OVAT NIITÄ KAIKKEIN TÄRKEIMPIÄ JUTTUJA

Biisin maailma, tunnelmat luodaan sekä sovituksella että sopivalla sekoituksella molli/duurisointuja yhdistettynä melodiaan joka nousee huippukohtiin ja laskee kun mennään mietiskelyn puolelle. Voi kuulostaa vähän tieteelliseltä, mutta meidät nyt kumminkin on jo ehdollistettu joillekin seikoille kuten mollivoittoisen biisin melankolialle ja duurisoinnutetun rallatuksen energiseen optimismiin.

Tekemällä oppii tekemään, mutta siinä kyllä kovasti auttaa alkeellisinkin nauhoittava rakkine. Oman tuotoksen kuuntelulla oppii analysoimaan ja kehittämään genrekorvaa. Siinä sivussa kannattaa kuunnella muiden tekemiä biisejä ja etsiä yhtymäkohtia. Jos niitä ei ole, onneksi olkoon: olet luomassa jotain täysin uniikkia. Toisaalta voi olla että heräät hetken päästä ja toivot että uninuotitkin saisi jotenkin tallennettua. Olen monta monituista kertaa hypännyt kesken keikan lauteille ja vedellyt elämäni sooloja sekä säveltänyt ex-tempore biisejä kuuluisien artistien kanssa. Mukavia unia.

Lyyrica - lauluntekijätiimi

Arin MySpace-sivu